Käyttögeenipankki.
Jakeluun tulevat viljat ja muut kasvit ovat jaettavissa käyttögeenipankin mukaisesti, lajikkeiden puhtaana pitämiseksi käsittelemme siemeniä piensäkeissä. Jaettavat siemenmäärät ovat tapauksesta riippuen muutamasta kymmenestä kilosta muutamaan sataan kiloon. Suuremmat määrät sertifioidun siementuotannon kautta.
Maatiaiset.
Tärkeä osa viljojamme ovat maatiaisviljat. Puhdistettuja vieraista ei-kuuluvista viljoista, osana valintatyötä niiden viljelyarvon säilyttämiseksi tai jopa parantamiseksi.
Rusutjärven maatiaisvehnä Tuusulasta. Ruokaviraston rekisterissä. Suhteellisen myöhäinen sekä pitkä korsi. Korkea valkuais- sekä mineraalipitoisuudet. Lisäysviljelyksessä.
Olympia-syysvehnä. Keski-Uusmaalaisesta maatiaisesta valittu lajike vuodelta 1941. Ruokaviraston rekisterrissä. Kaunis jyvä, hyvä leivontalaatu sekä talvehtimaan. Pitkä korsi. Siementä saatavilla.
Valinta Dala lantvete. Maatiais-kevätvehnä Taalainmaalta. Hyvänmakuinen. Siementä saatavilla.
Valinta Ölands lantvete. Yleisesti viljelty maatiaisvehnä skandinaviassa. Odottamassa vuoroaan.
Valinta Gotlannin kevätspeltissä. Viljelykokeissa.
Valinta Folkärna kevätspeltti Taalainmaalta. Monimuotoinen, edellistä hieman aikaisempi. Työn alla.
Emmeristä sekä einkornista valintaoja työn alla.
Tvengsberg kaskiruis. Suomalaista alkuperää, löytyi Norjasta. Ruokavirastolla viljelykokeessa. Siementä saatavilla.
Fulltofta kevätruis. Hans Larssonin monimuotoruis ruotsista, sisältää paljon suomalaisia rukiita. Siemeniä saatavilla.
Vanhat lajikkeet.
Apuruso kevätvehnä. Tapani Kangasmäen Yliopistolla Viikissä 1980-luvulla tehty risteytys vanhoista laatulajikkeista Apu ja Ruso. Testattu sopivaksi luomun olosuhteisiin. Lopullinen valintatyö tehty 2014-2017 Nybyssä. Hyvin aikainen. Korsi pidempi kuin modernissa vehnässä mutta lyhyempi kuin maatiaisissa. Leivontakokeet menossa. Siementä rajoitetusti saatavilla.
Vertailussa on suomalaisia lajikkeita itsenäisyytemme vuosikymmeniltä. Lisäysviljelyyn on näillä näkymin tulossa ainakin kevätvehnät Ulla ja Hopea.
Omat risteytykset.
Nyby ruis. Risteytysjaloste perustuen kaskirukiiseen Tvengsberg. Ulkoinen olemus sama, mutta lyhyempi korsi. Lisäysviljelyksessä.
Luomulajikkeita (perustuen mm Rusutjärveen että Olympiaan) että tulevan luomuasetuksen monimuotoviljoja työn alla. Erilaisia monimuotoviljoja perustuen pohjoismaisiin maatiaisiin sekä suomalaisiin vanhoihin laatulajikkeisiin. Myös tavoitteena moderni monimuotovehnä jolla focus ruosteenkestävyydessä.
Pääasiallinen viljelystyö tapahtuu pelto-olosuhteissa, osa jalostustyöstä myös kasvihuoneoloissa.
Vehnän historiaa
Viljalajikkeet ovat jalostuneet aikojen saatossa ihmisen viljelyyn sopiviksi, siirtyneet paikasta toiseen ihmisen mukana, ja lopulta mahdollistaneet kulttuurimme kehityksen.
Tärkeä kulmakivi oli kun löytyi kasveja joista siemenet eivät varisseet maahan siementen kypsyessä. Viljelijä valitsi sellaisen viljan käyttöön, joka pärjäsi vallitsevissa olosuhteissa ja antoi satoa senlaatuisessa mitä viljelijä halusi käyttää jokapäiväisessä leivässään. Kemiallisten viljelymenetelmien sekä viljan teollisen prosessoinnin myötä vilja on kuitenkin jalostuksen myötä muuttunut, sopeutunut kemiallisiin tuotantopanoksiin sekä mm. leivontateollisuuden vaatimuksiin. Modernin viljan juuristo on lyhyemmän korsipituuden ansiosta myös lyhyempi ja heikompi ottamaan ravinteita sekä kosteutta, ja hyvään leivontalaatuun panostettaessa terveellisyysnäkökohdat ovat jääneet taka-alalle, esim. gluteenin suhteen.
Kuorivehnät Speltti, emmer sekä einkorn (yksijyvävehnä) ovat vehnän vanhoja viljelymuotoja. Tetraploidinen emmervehnä kehittyi diploidista yksijyvävehnästä luonnossa tapahtuneen risteytyksen kautta heinäkasvin kautta. Samoin hexaploidiset spelttivehnä sekä paljas vehnä kehittyivät emmervehnästä luonnossa erään ruohon kanssa tapahtuneiden risteytysten kautta. Kuorivehnissä on nimensä mukaan kuori kiinni jyvissä kaikkien viljelytoimenpiteiden ajan. Kuori suojaa jyvää, mutta lisää myös työmäärää viljelyssä. Tämä suojaa antava kuori on osa tähkää, ja on poistettava ennen esim. jauhatusta, jolloin paljastuva jyvä on samantapainen kuin tavanomaisessa vehnässä. Viljeltäessä nämä ovat usein myöhään tuleentuvia ja herkkiä lakoontumaan, mutta ovat toisaalta usein hyvinkin vastustuskykyisiä tavallisimpia kasvitauteja vastaan.
Speltti ja tavanomainen vehnä ovat läheistä sukua toisilleen, ja risteytyvät luonnossakin keskenään.
Suurin ero on että vehnää on jalostettu jo pitkän ajan viljely- sekä erityisesti käyttöominaisuuksia silmällä pitäen. Kun taas speltti kauan oli unholassa, ja jos niin jäi elämään alkuperäisissä muodoissaan maatiaisviljana. Speltin jalostuksessa on tärkeätä ettei sen geeniperimää pilata esim. tuomalla siihen tavanomaisen vehnän ominaisuuksia.
Speltti on hyvin modernin vehnän kaltainen, mutta hellävaraisempi vatsalle, jolloin monet herkästä vatsasta kärsivät voivat syödä sitä. Ei kuitenkaan keliakiaa jo sairastavat. Emmer ja einkorn ovat viljan kehityskaaressa vielä vanhempia, ja niiden gluteenin koostumus on sellainen, ettei niitä syömällä edes teoriassa pitäisi olla mahdollista saada keliakiaa. Keliakiaa jo sairastaville ne eivät kuitenkaan sovi. Kun spelttiä aika pitkälle voi käyttää vehnän tavoin leivonnassa, emmer ja einkorn ovat omiaan makua antamassa ja esim. riisiä korvaamassa. Yleensä vanhoissa vehnissä on tavattu korkeampia ravinnepitoisuuksia kuin moderneissa vehnissä.
Kuoriviljat ovat hyvin pitkälle maatiaisviljoja, ne ovat jalostuneet vuosisatojen ajan paikallisiin olosuhteisiin sopiviksi. Näin on myös maatiaisvehnien laita, vaikkakin niiden viljelyhistoria on paljon lyhyempi, etenkin meillä Pohjolassa. Maatiaisvehnät ovat sopeutuneet viljelyyn sinä aikana, jolloin viljelytyöt pitkälti tehtiin käsin. Silloin kevätviljoilla hieman myöhäisestä tuleentumisesta ei ollut kovin paljon haittaa, ja pitkälle korrelle saattoi olla hyötykäyttöä kotieläinten hoidossa. Nykyisessä viljelyssä näistä ominaisuuksista on enemmän haittaa, etenkin märkinä syksyinä, myös syysviljoilla jos ylipitkäksi kasvava korsi tuottaa ongelmaa lakoontumisen muodossa. Eräs tehtävä maatiaisten kohdalla onkin etsiä viljelyyn paremmin sopivia kantoja. Maatiaisviljoissa voi hyvinä ominaisuuksina löytyä modernia vehnää enemmän makua, pehmeämpää gluteenia ja mm. korkeampia valkuais- sekä mineraalipitoisuuksia. Tietyissä rajoissa on mahdollista yrittää jalostaa maatiaisia koneelliseen viljelyyn paremmin soveltuviksi, tärkeä seikka on yrittää olla huonontamatta niiden hyviä ominaisuuksia.
OSOITE
Röyläntie 35
02940 Espoo
PUHELIN
+358 400 702 472
SÄHKÖPOSTI
magnus.selenius@kolumbus.fi
