Magnus

Tervetuloa Nyby gårdin luomuviljelytilalle!

Luomuviljelyä vuodesta 1990.
Viljaa, öljypellavaa, härkäpapua, rypsiä sekä heinää. Regeneratiivistä viljelyä sekä sen viljelykokeita vuodesta 2018. Kokeita vanhojen viljojen, papujen sekä linssin kanssa vuodesta 2014. Rukiin, vehnän sekä speltin jalostusta.
Tilaa pyörittävät Magnus Selenius (jokapaikan höylä) sekä Embla Lindwall (viljanjalostus)

Ajankohtaista

Kevätviljaa koekylvöihin:

'Dala lantvete', maatiaisvehnä

Taalainmaalta

'Fulltofta' kevätruis, monimuotoinen suomalaisiakin kevätrukiita sisältävä

Lue lisää

Nyby gård

Luomuviljelyä vuodesta 1990.
Viljaa, öljypellavaa, härkäpapua, rypsiä sekä heinää. Regeneratiivistä viljelyä sekä sen viljelykokeita vuodesta 2018. Kokeita vanhojen viljojen, papujen sekä linssin kanssa vuodesta 2014. Rukiin, vehnän sekä speltin jalostusta.
Tilaa pyörittävät Magnus Selenius (jokapaikan höylä) sekä Embla Lindwall (viljanjalostus)

Lue lisää

Meidän työ

Tavoitteena tilalla on löytää ja testata viljelyyn soveltuvia maatiaisviljoja sekä vanhoja kulttuurilajikkeita. Sekä jalostamalla tuoda viljelyyn näihin pohjautuvia uusia lajikkeita. Sekä luomulajikkeita että monimuotoviljoja tulevan luomuasetuksen mukaan. Viljojen lisäksi työn alla ovat härkäpapu sekä linssi.

Vehnän historiaa

Viljalajikkeet ovat jalostuneet aikojen saatossa ihmisen viljelyyn sopiviksi, siirtyneet paikasta toiseen ihmisen mukana, ja lopulta mahdollistaneet kulttuurimme kehityksen.

Tärkeä kulmakivi oli kun löytyi kasveja joista siemenet eivät varisseet maahan siementen kypsyessä. Viljelijä valitsi sellaisen viljan käyttöön, joka pärjäsi vallitsevissa olosuhteissa ja antoi satoa senlaatuisessa mitä viljelijä halusi käyttää jokapäiväisessä leivässään. Kemiallisten viljelymenetelmien sekä viljan teollisen prosessoinnin myötä vilja on kuitenkin jalostuksen myötä muuttunut, sopeutunut kemiallisiin tuotantopanoksiin sekä mm. leivontateollisuuden vaatimuksiin. Modernin viljan juuristo on lyhyemmän korsipituuden ansiosta myös lyhyempi ja heikompi ottamaan ravinteita sekä kosteutta, ja hyvään leivontalaatuun panostettaessa terveellisyysnäkökohdat ovat jääneet taka-alalle, esim. gluteenin suhteen.

Maatiaisviljojen tähkiä
Maatiaisviljojen tähkiä

Kuorivehnät Speltti, emmer sekä einkorn (yksijyvävehnä) ovat vehnän vanhoja viljelymuotoja. Tetraploidinen emmervehnä kehittyi diploidista yksijyvävehnästä luonnossa tapahtuneen risteytyksen kautta heinäkasvin kautta. Samoin hexaploidiset spelttivehnä sekä paljas vehnä kehittyivät emmervehnästä luonnossa erään ruohon kanssa tapahtuneiden risteytysten kautta. Kuorivehnissä on nimensä mukaan kuori kiinni jyvissä kaikkien viljelytoimenpiteiden ajan. Kuori suojaa jyvää, mutta lisää myös työmäärää viljelyssä. Tämä suojaa antava kuori on osa tähkää, ja on poistettava ennen esim. jauhatusta, jolloin paljastuva jyvä on samantapainen kuin tavanomaisessa vehnässä. Viljeltäessä nämä ovat usein myöhään tuleentuvia ja herkkiä lakoontumaan, mutta ovat toisaalta usein hyvinkin vastustuskykyisiä tavallisimpia kasvitauteja vastaan.

Speltti ja tavanomainen vehnä ovat läheistä sukua toisilleen, ja risteytyvät luonnossakin keskenään.

Suurin ero on että vehnää on jalostettu jo pitkän ajan viljely- sekä erityisesti käyttöominaisuuksia silmällä pitäen. Kun taas speltti kauan oli unholassa, ja jos niin jäi elämään alkuperäisissä muodoissaan maatiaisviljana. Speltin jalostuksessa on tärkeätä ettei sen geeniperimää pilata esim. tuomalla siihen tavanomaisen vehnän ominaisuuksia.

Speltti on hyvin modernin vehnän kaltainen, mutta hellävaraisempi vatsalle, jolloin monet herkästä vatsasta kärsivät voivat syödä sitä. Ei kuitenkaan keliakiaa jo sairastavat. Emmer ja einkorn ovat viljan kehityskaaressa vielä vanhempia, ja niiden gluteenin koostumus on sellainen, ettei niitä syömällä edes teoriassa pitäisi olla mahdollista saada keliakiaa. Keliakiaa jo sairastaville ne eivät kuitenkaan sovi. Kun spelttiä aika pitkälle voi käyttää vehnän tavoin leivonnassa, emmer ja einkorn ovat omiaan makua antamassa ja esim. riisiä korvaamassa. Yleensä vanhoissa vehnissä on tavattu korkeampia ravinnepitoisuuksia kuin moderneissa vehnissä.

Kuoriviljat ovat hyvin pitkälle maatiaisviljoja, ne ovat jalostuneet vuosisatojen ajan paikallisiin olosuhteisiin sopiviksi. Näin on myös maatiaisvehnien laita, vaikkakin niiden viljelyhistoria on paljon lyhyempi, etenkin meillä Pohjolassa. Maatiaisvehnät ovat sopeutuneet viljelyyn sinä aikana, jolloin viljelytyöt pitkälti tehtiin käsin. Silloin kevätviljoilla hieman myöhäisestä tuleentumisesta ei ollut kovin paljon haittaa, ja pitkälle korrelle saattoi olla hyötykäyttöä kotieläinten hoidossa. Nykyisessä viljelyssä näistä ominaisuuksista on enemmän haittaa, etenkin märkinä syksyinä, myös syysviljoilla jos ylipitkäksi kasvava korsi tuottaa ongelmaa lakoontumisen muodossa. Eräs tehtävä maatiaisten kohdalla onkin etsiä viljelyyn paremmin sopivia kantoja. Maatiaisviljoissa voi hyvinä ominaisuuksina löytyä modernia vehnää enemmän makua, pehmeämpää gluteenia ja mm. korkeampia valkuais- sekä mineraalipitoisuuksia. Tietyissä rajoissa on mahdollista yrittää jalostaa maatiaisia koneelliseen viljelyyn paremmin soveltuviksi, tärkeä seikka on yrittää olla huonontamatta niiden hyviä ominaisuuksia.